Mattilan Laukunkuja 5.6.2018
Mattilassa on monia tiloja joille on anottu ja saatu sukutilakunniakirja, joista vanhin tila v 1592
sama suvun halussa.
Sisällys:
Jussilan (Sihvolan) sukutilankunniakirja
Kotiseutu kävely Mattilassa
-Eskolan paja
-Laukunkuja nimen historia?
-Juosolan tilan Kaalinpää talo
-Ylä-Tollman
-Ala-Tollman
-Lassila
-Ympäristön Osula eli ”Pajan kauppa”
Vanhoja sanontoja Voikkaalta Valkealan murteella
Kuusankoski seuran Kotiseutu kävelyt
8.8.2017 klo 18.00 Mattilan kylänmäkiLähtö ent. Kossilan tallin pihalta (Vessarinmäentie 29)
Mattilan asuttamisen alkuna on pidetty Oravan Matin kuninkaalta 1365 saamaa suojelukirjettä, jossa vahvistetaan Matin omistajuus tilalleen. Maanviljelyskylän vanhimpia tiloja on viljelty 1500-luvulta asti. Mattilan kylärakenne on 1700-luvulla poikennut muista kylistämme siinä suhteessa, ettei tänne muodostunut tiivistä kasakylää, vaan Mattila jakautui neljään taloryhmään. Näistä yksi on Kylänmäki, jossa tiet mutkittelevat taloryhmän pihojen, navettojen ja aittojen ohi ja näitä reunustavat laajat peltoaukeat sekä näkymät joelle. Vanha maalaiskylän tunnelma säilyi, koska Mattilaan 1943 laadittu rakennussuunnitelma ei nykyisen Vessarinmäentien (ent. Harjuntien) eteläpuolella toteutunut. ”Rikkaat maanviljelijät tiloineen asuttivat tien eteläpuolta ja työläiset tien pohjoispuolen ruutukaavaa.”
Eskolan paja
Ensio Sihvonen haastatteli paikkakuntalaisia ja julkaisi 1970–1980-luvuilla Kuusankosken Sanomissa paikallishistoriallista juttusarjaa. Hän kävi haastattelemassa myös Eskolan pajan seppiä. Alla oleva teksti pohjautuu tuohon haastatteluun (julkaistu xx.x. ja 7.6.1979).
Joskus 1860-luvun alussa Pilkanmaan kartanon Vähä-Eskolan torppari oli lähettänyt poikansa Johanin Oravalan kyläsepälle oppipojaksi. Noin kolmisen vuotta kestäneen oppiajan jälkeen nuori seppä oli siirtynyt Mattilan kylään Sepänmäelle rakennettuun pajaan. Todennäköisesti 1890-luvulla seutukunnan talolliset olivat pystyttäneet talkoilla tuomistaan hirsistä pajan silloiseen metsikköön, nykyisen betonitiilisen pajarakennuksen paikalle. Siinä aloitti pitkän uransa myös Sylvester Eskola (1870–1953), jonka avuksi myöhemmin tulivat hänen poikansa Arttu (s. 1902) ja Erkki (s. 1913). Alkuaikoina lähes kaikki työvälineet piti valmistaa itse. Kookas ahjon paljepuhallin oli ollut puuta ja hirvennahkaa. Jos palkeesta oli tarvittu voimakkaampaa puhallusta, niin ylösalas liikkuvalle pinnalle oli lisätty kiviä! ”Porakone” oli sellainen, että pystypuista poranvartta pyöriteltiin vaakasuoraa, langallista kaaripuuta edestakaisin liikutellen.
Eskolan pajaan tuotiin hevosia kengitettäväksi Valkealasta, Iitistä, Jaalasta, Kuusaalta ja tehtaan maatalousosastolta. Sylvester oli käynyt ajanmukaistamassa taitojaan Helsingin kengityskoulussa vuoden 1900 seutuvilla. Alussa kengät ja naulat taottiin itse. Arttu ja Erkki Eskola olivat kertoneet, että alkuvuosina osa hevosista oli ollut niin pienikokoisia, että jotkut löydetyt kengät olisivat sopineet vaikka kookkaan saappaan kantavahvikkeeksi. Talvisin sepät kiertelivät taloissa kengityspuuhissa mm. Oravalan kartanossa ja Multahovissa. Varsat olivat hankalia kengitettäviä, mutta aikuiset hevoset tiesivät mitä seppä teki. Jos hevoselle sattui ns. tyhjennysvaihe, niin talon lapset olivat olleet valmiusasemissa siivoamaan, sillä ensiksi ehtineelle oli kuulemma ollut palkkiona rekimatka joulukirkkoon. Kengitysten lisäksi sepät korjasivat hevosajoneuvojen raudoituksia, kärrinpyöriä, reenjalaksia, valmistivat hyviä viikatteita ja sirppiä, tulisijojen nurkkarautoja, pataraakkuja, yms.
Paja oli talollisten, ja sepät tavallaan heidän palveluksessaan. Isännät suorittivat kerran vuodessa tarkoin määritetyn korvauksen ennalta sovituista töistä. Joulun ja loppiaisen välipäivinä seppä sai mukaansa 5–7 kappaa ruista hevosta kohti, kapalliset ohraa, kauraa ja hernettä, pellavaa, villoja, nippu päreitä valaisuun, olkikuvon patjaa varten, lihaa ja kuorman polttopuita. Tarvittavat raudat, teräkset, yms. maksettiin suoraan rahalla.
Hirsirakenteinen paja paloi 1920-luvulla, ja välittömästi tilalle rakennettiin uusi betonitiilinen rakennus. Vuosien mittaan otettiin käyttöön sähköisiä koneita ja laitteita: porakone, ahjolle puhallin, konesaha, smirkeli, sähkö- ja kaasuhitsauslaitteet, yms. Työt muuttuivat monipuolista taitoa ja kätevyyttä vaativiksi – pääasiassa oli korjauksia, työkalujen teroittamisia ja uuttakin tehtiin mm. rakennuksille.
Pajaa vastapäätä on Erkki Eskolan kotitalo ja pajan vieressä navettarakennus, jonka päässä on heinälato. Pihassa on ollut puomi hevosten kiinnitystä varten. Yli 100-vuotias, kolmen sukupolven pajahistoria päättyi 1982.
Laukunkuja kulkee pajan nurkalta Vessarinmäentieltä Kylänmäentielle ja siitä alas jokea kohti. Mistä tulee nimi Laukunkuja? Museoamanuenssi Kimmo Seppäsen mukaan kansa on käyttänyt laukkuheinä-nimeä useammastakin kasvilajista, esim. pikku- ja isolaukusta. Näistä jälkimmäinen on suhteellisen tavallinen entisten niittymaiden jäänne. Laukkuheinä-nimeä on käytetty myös Kuusankosken seudulla harvinaisesta nurmilaukasta, jota kasvoi ainakin vielä 2011 Juosolan tilan Kaalinpään talon kalliolla ja tienpientareella. Laukku, laukkuheinä tai laukkuruoho-nimitystä on käytetty myös valkoailakista sekä peltotaskuruohosta. Näistä jälkimmäinen on tyypillinen, hyvin yleinen pelto- ja puutarhamaiden rikkakasvi, laukut taas niittymaiden ja köyhäkasvuisten piennarten heiniä. Valkoailakki on melko niukkana esiintyvä vanhan asutuksen kulttuuriseuralainen, nurmilaukka tätäkin harvinaisempi vanhan asutuksen kulttuuritulokas.
Periaatteessa mikä tahansa em. kasveista voisi olla nimenantoperusteena Mattilan Laukunkujalle, mutta Seppänen pitää todennäköisempänä, että se on alkuaan perua kansan käyttämästä hämäläismurteiden merkityksestä ’veräjä’ tai Kaakkois-Suomessa esiintyvästä laukku-sanan merkityksestä ’kuoppa’, ’lätäkkö’. Mattilan vanhat asiakirjamerkinnät nimistä ovat vuosien 1835–1841 isojakoasiakirjoista, missä esiintyvät nimet Laukunpeldo ja Laukun oja. Laukunpellon halkaisee kylätie, jota hyvin todennäköisesti ovat aikoinaan katkoneet veräjät.
Kylänmäen idyllinen maalaismaisema on muuttunut vuosien varrella. Kävelyreitillä olleiden Juosolan, Ylä- ja Ala-Tollmannin sekä Lassilan tilojen rakennuskannasta on 1970-luvulla purettu paljon vanhaa pois ja rakennettu uutta.
Juosolan tilan Kaalinpään talo
Vuoden 1655 henkikirjan mukaan Juosolan tila on ollut Erik Gyllenstiernan rälssitila ja vuoden 1739 henkikirjassa se on Karjalan rakuunarykmentin henkikomppanian ratsutilan aputila.
Tollmanni – Tollman
Tollmanin tila on ollut vuoden 1655 henkikirjan mukaan Erik Gyllenstiernan rälssitila ja vuoden 1739 henkikirjassa sen mainitaan olleen Karjalan rakuunarykmentin henkikomppanian kersantin virkatalo.
Sana Tollman = lautamies. Tollmannin tila lohkottiin Ylä- ja Ala-Tollmaniksi 1733.
Ylä-Tollman
Helge ja Aila Peipponen
Helge ja Aila Peipponen
Ala-Tollman
Seppo Tolman
Lassila
Lassilan tila lohkottiin kahteen osaan: ”punaiseen” ja ”valkoiseen” Lassilaan.
Seppo Tolman
Lassila
Lassilan tila lohkottiin kahteen osaan: ”punaiseen” ja ”valkoiseen” Lassilaan.
Ympäristön Osula eli ”Pajan kauppa”
Paikalla on ollut ainakin Heimosen kauppa ja Marttilan kauppatalo, jonka Osuuskauppa osti kalusteineen 130 000 markalla ja varaston tukkuhinnalla. Osuuskauppa Ympäristön Mattilan myymälä avattiin 7.5.1937. Vanha myymälä toimi useita kymmeniä vuosia, kunnes uusi myymälärakennus rakennettiin vanhan tilalle 1964. Myymälätoiminta päättyi ilmeisesti 1970–1980-luvun vaihteessa, mutta liikerakennus on vielä olemassa.
Kossilan tallit
Kävely päättyi Kossilan talleille. Voikkaalainen Johan David Kossila (1884–1953) oli varhaisimpia linja-autoliikennöitsijöitämme. Ennen ”matkustavaisten” kyytiin ottoa hän kuljetti tavaraa ja postia Harjun asemalta Savon radan varresta Voikkaalle. Matkustajia otettiin ensi kerran kyytiin 1923, jolloin Kossila oli ostanut ensimmäisen kuorma-autosta tehdyn Ford-linja-autonsa. Voikkaan ja Harjun aseman neljän kilometrin väli oli Johan Kossilan ensimmäinen linja-autolinja. Sen kulkuvuorot oli sovitettu Harjussa pysähtyneiden junien mukaan. Toinen linja kulki Kymijoen itäpuolta Voikkaalta Harjun, Saarennon, Jokelan ja Tornionmäen kautta Kouvolaan. Lue lisää Kossilan menestystarinasta VK 11/2012 ja 12/2013.
Pertti Paalanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti