Kuten hakukentässä viitataan, Voikkaan perinnepiirille kertyneiden valokuvien luokittely ja tietojen täydentäminen valokuviin on haastava ja mielenkiintoinen tehtävä. Ennen kuin niitä siirretään Poikilo museon järjesjestelmiin. Niinalla varmaan on siihen ohjeet.
29.1.2026 torstaina klo 17.00 Virtakiven saunalla on sopiva tilaisuus, aloittaa valokuvien katselu ja tietojen täydentäminen valokuviin.
Pertti Paalanen
Isän isäni Hiskias Juhonpoika ja vaimonsa Ida Katariina os. Särkkä muuttivat Mikkelistä Voikkaalle 1914, silloiseen Valkealan Mattilaan, kuten kirkonkirjoissa mainitaan. Perheessä oli seitsemän poikaa ja kaksi tyttöä, Voikkaalla syntyi vielä kaksi poikaa. Hiskias oli jo Mikkelissä pitänyt kauppaa. Hän näki kasvan tehdaskylän kaupalliset mahdollisuudet. Perhe asui täällä eri paikoissa, joissa oli erillinen kauppahuone. Paavilaiselta vuokrattiin isompi liiketalon, jonka yläkerta oli asuinkäytössä. Lähimarkkinoilla käytiin säännöllisesti perheen voimin.1930 luvulla hankittiin T-Ford, markkina-alue laajeni Haminaan, Kotkaa ja Loviisaan saakka. 1920 luvulla hankittiin asuinkiinteistö jossa tilaa usean hengen perheelle, piha ylälaidassa oli ulkorakennus jossa oli tiilinen savustamo ja kaksi erillistä maakellaria, toinen perunoille ja juureksille toinen suolatulle lihalle isoissa puusaaveissa.
Voikkaantie 13 pihassa on edelleen noin kuusimetriä pitkä hevospuomi, tuhdista metalliputkesta, kolmella erillisellä metalli lenkillä varustettuna, kolmen hevosen parkki. Tyypillisesti hevos puomit valmistettiin puusta, tehtaan ansiosta voikkaalla se on valmistettu tuhdistä metalliputkesta ja ankkuroitu hyvin maahan. Puomi on varmaan ajalta jolloin hevoset oli liikenteessä voikkaalla. En muista koska viimeksi olen nähnyt mattilan isännän polkupyörällä kaupassa.Veljeni Markku on luvannut sitä suojella.
Voikkaantie varteen nousi liiketaloja., naapuriin Savisen kirjakauppa vuotta aikaisemmin, KOP vuonna 1951
Kuvan liikerakennus yksi kerroksisena rakennettiin 1949, T:mi H Paalanen. Takana pilkottaa asuinrakennus jossa Hiskias ja Ida Paalasen perhe asui. Myöhemmin 1955 liikerakennukseen lisättiin toinen asuinkerros.
Se että olimme seurakunnan tontti naapurina, lauantai-iltaisin kuulimme kirkonkellojen soiton kertovan pyhän alkaneen. Isompi harmitus oli sunnuntaiaamun kello yhdeksän herätys, kun vielä edellisyön autoilun jälkeen muutaman tunnin ehtinyt nukkua, se oli sellaista silloin 18 vuotiaana, elämä etsi uomiaan. Toisaalta tiesin että kirkkoaravassa oli löysissä.jotka tuli aamulla kuudelta yövuorosta töistä, yhdeksältä oli varma herätys jos edes olivat yrittäneet nukkua.
Jopa keskiolut säännöksiä tuli rikottua kun naapurilla oli hätätilanne. Keskiolut vapautui Kuusankoskella 1.1.1969, tästä tehtiin kuntakohtaisia päätöksiä, pohjanmaalla oli pitkää kuivia kuntia.
Oli kesä sunnuntai kirkonmenojen jälkeen, Lauremalta tuli soitto, heille tulee Kuusankosken ystävyys kaupungista saksasta linja-autolla ryhmä vieraita iltapäivällä, viileetä keskiolutta pitää saada. Se ei ollut ongelma vien 24 pullon keskiolut laatikon, ulkorakenuksemme takana olevalle seurakunnan tontin kulmalle marjapensaan juurelle jäähdyttämön viileestä otetun keskiolut laatikon. Silloin ei vielä ollut six-pac tai edes lahtikko kokoa myynnissä.
Siihen aikana kaupat ei vielä olleet sunnuntaisin avoinna ja keskiolut säännöissä oli aikarajoitukset ja rajoituksena käteiskauppa. Yhteistyötä oli seurakunnan eri kerho toimintojen kanssa.
Rovasti Edvin J Laurema vihki meidät edesmenneen Riitta Kaarina os. Lojander kanssa Voikkaan kirkossa. Hän myös kastoi tyttäreni meillä kotona.
Pertti Paalanen
Kuusankoski Historia, yhteiskunta ja talous Historia
