Suomen sotien aikaan keskeytyi moni yhteiskunnan toiminta, mutta koulunkäyntiä pyrittiin monin tavoin jatkamaan. Yli 40 prosenttia jatkosodan rintamamiehistä oli alle 24-vuotiaita. Moni nuori mies joutui lähtemään rintamalle suoraan koulunpenkiltä.
Koulujen toiminta oli keskeytynyt talvisodan alkaessa. Vuoden 1940 ylioppilaat saivat lakkinsa ilman kirjoituksia. Sama päti jälleen jatkosodassa, jossa rintamalla palvelleet abiturientit hyväksyttiin ylioppilaiksi ilman kirjoituksia vuosina 1942 ja 1943.
Ensimmäiset kirjoitukset kotirintamalla saatiin järjestettyä vasta vuonna 1943, nekin erikoisjärjestelyillä pommitusvaaran takia. Rintamalla sama onnistui vasta seuraavana vuonna.
Maaliskuun 1944 rintamaylioppilaskirjoituksissa kirjoitettiin äidinkieli, matematiikka, reaali ja yksi vieras kieli, yleensä saksa. Kirjoittaneita oli yhteensä 53 suomenkielistä ja 29 ruotsinkielistä abia. Ne jäivätkin ainoiksi rintamaylioppilaskirjoituksiksi. Heinäkuun 1944 kirjoituksia ei enää voitu järjestää Neuvostoliiton suurhyökkäyksen takia.
Opiskeluinto rintamalla syttyi nopeasti asemasodan vakiinnuttua. Erityisesti nuoriso tarttui ahkerasti oppikirjaan. Välillä halukkaita oppilaita oli enemmän kuin paikkoja. Rintamalla perustettiin erillisiä kansakouluja, jotka täydensivät koulut kesken jättäneiden tai kokonaan ohittaneiden oppimista, sekä vuoden 1943 jälkeen rintamaoppikouluja keskikoulun ja lukion opinnot keskeyttäneille sotilaille. Opiskelua tapahtui myös ahkerasti ammattitaitoisten sotilaiden keskenään järjestämänä ja kirjekurssein toteutettuna.
Rintamaoppikouluihin mentiin yleensä noin kuukaudeksi kerrallaan. Oppikirjat ja tarvikkeet täytyi hankkia itse. Kurssikirjoja sai onneksi hyvin lainaan kotirintaman kouluilta tai ostettua alennettuna kustantajilta. Tunneilla vallitsi ankara kuri, mikä oli toki jo siviilin oppikoulusta tuttua. Ainoa poikkeus aikaisempaan oli lupa tupakoida välitunneilla. Kuukauden opintojen jälkeen oppilaat lähetettiin takaisin yksiköihinsä, joissa koulunkäynti sai jatkua etänä, kenttäpostin välityksellä.
Oppikoulujen lukiolinjoilla oli painotuksensa, matemaattisista luonnontieteellis-kaupallisiin ja humanistis-klassisiin. Opettajakunta oli usein varsin tasokasta. Esimerkiksi ”Uhtuan kimnaasin” rintamaoppikoulussa johtajana toimi latinan kielen lehtori ja äidinkielen opettajana Königsbergin yliopistosta asti saapunut Erkki Tiesmaa, joka tunnetaan parhaiten ehkä Eldankanjärven jään sanoittajana.
Toverit arvostivat lukenutta miestä, kunhan tämä osasi vastata mitä erilaisimpiin kysymyksiin maailman ja taivaan välillä. Lukurauha tosin ei ollut kummoinen korsun hälyn ja sotilaan muiden töiden keskellä. Pulpettina toimi ammuslaatikko, selkänojana puu tai makuulavitsan seinä.
Aloite koulujen perustamiselle tuli usein miehiltä itseltään. Koulujen toiminnasta ei kuitenkaan juuri kuultu kotirintamalla. Päämaja sensuroi kuvaukset kouluista ja oppimisen innosta rintamalla, sillä sotilaiden vapaa-aikaa ei sopinut näyttää kotirintamalle. Suomalaisen sotilaan piti olla sotimassa, ei koulunpenkillä.
Myös yliopistojen toiminta lamaantui sotien ajaksi. Eräs yliopistossa historiaa opiskeleva rintamamies totesi kylläkin, että etulinja tarjosi otolliset olosuhteet opiskeluun. Asemasodan runsas luppoaika kului mukavasti merovingiajan sotalaitosta käsittelevää gradua työstäessä. Tentit pääsi suorittamaan lomilla ja usein erikoisissa paikoissa professorien myötämielisyydellä, esimerkiksi junassa tai asemaravintolassa.
Rintamakoulut tarjosivat tuhansille suomalaisille miehille mahdollisuuden opetella tietoja ja taitoja, joista saattoi aueta sodan päätyttyä uusi urakin. Kaiken kurjuuden, vaaran ja väsymyksen keskellä suomalaiset osasivat arvostaa koulutusta ja uuden oppimista.
Pertti Paalanen
Ensimmäiset kirjoitukset kotirintamalla saatiin järjestettyä vasta vuonna 1943, nekin erikoisjärjestelyillä pommitusvaaran takia. Rintamalla sama onnistui vasta seuraavana vuonna.
Maaliskuun 1944 rintamaylioppilaskirjoituksissa kirjoitettiin äidinkieli, matematiikka, reaali ja yksi vieras kieli, yleensä saksa. Kirjoittaneita oli yhteensä 53 suomenkielistä ja 29 ruotsinkielistä abia. Ne jäivätkin ainoiksi rintamaylioppilaskirjoituksiksi. Heinäkuun 1944 kirjoituksia ei enää voitu järjestää Neuvostoliiton suurhyökkäyksen takia.
Opiskeluinto rintamalla syttyi nopeasti asemasodan vakiinnuttua. Erityisesti nuoriso tarttui ahkerasti oppikirjaan. Välillä halukkaita oppilaita oli enemmän kuin paikkoja. Rintamalla perustettiin erillisiä kansakouluja, jotka täydensivät koulut kesken jättäneiden tai kokonaan ohittaneiden oppimista, sekä vuoden 1943 jälkeen rintamaoppikouluja keskikoulun ja lukion opinnot keskeyttäneille sotilaille. Opiskelua tapahtui myös ahkerasti ammattitaitoisten sotilaiden keskenään järjestämänä ja kirjekurssein toteutettuna.
Rintamaoppikouluihin mentiin yleensä noin kuukaudeksi kerrallaan. Oppikirjat ja tarvikkeet täytyi hankkia itse. Kurssikirjoja sai onneksi hyvin lainaan kotirintaman kouluilta tai ostettua alennettuna kustantajilta. Tunneilla vallitsi ankara kuri, mikä oli toki jo siviilin oppikoulusta tuttua. Ainoa poikkeus aikaisempaan oli lupa tupakoida välitunneilla. Kuukauden opintojen jälkeen oppilaat lähetettiin takaisin yksiköihinsä, joissa koulunkäynti sai jatkua etänä, kenttäpostin välityksellä.
Oppikoulujen lukiolinjoilla oli painotuksensa, matemaattisista luonnontieteellis-kaupallisiin ja humanistis-klassisiin. Opettajakunta oli usein varsin tasokasta. Esimerkiksi ”Uhtuan kimnaasin” rintamaoppikoulussa johtajana toimi latinan kielen lehtori ja äidinkielen opettajana Königsbergin yliopistosta asti saapunut Erkki Tiesmaa, joka tunnetaan parhaiten ehkä Eldankanjärven jään sanoittajana.
Toverit arvostivat lukenutta miestä, kunhan tämä osasi vastata mitä erilaisimpiin kysymyksiin maailman ja taivaan välillä. Lukurauha tosin ei ollut kummoinen korsun hälyn ja sotilaan muiden töiden keskellä. Pulpettina toimi ammuslaatikko, selkänojana puu tai makuulavitsan seinä.
Aloite koulujen perustamiselle tuli usein miehiltä itseltään. Koulujen toiminnasta ei kuitenkaan juuri kuultu kotirintamalla. Päämaja sensuroi kuvaukset kouluista ja oppimisen innosta rintamalla, sillä sotilaiden vapaa-aikaa ei sopinut näyttää kotirintamalle. Suomalaisen sotilaan piti olla sotimassa, ei koulunpenkillä.
Myös yliopistojen toiminta lamaantui sotien ajaksi. Eräs yliopistossa historiaa opiskeleva rintamamies totesi kylläkin, että etulinja tarjosi otolliset olosuhteet opiskeluun. Asemasodan runsas luppoaika kului mukavasti merovingiajan sotalaitosta käsittelevää gradua työstäessä. Tentit pääsi suorittamaan lomilla ja usein erikoisissa paikoissa professorien myötämielisyydellä, esimerkiksi junassa tai asemaravintolassa.
Rintamakoulut tarjosivat tuhansille suomalaisille miehille mahdollisuuden opetella tietoja ja taitoja, joista saattoi aueta sodan päätyttyä uusi urakin. Kaiken kurjuuden, vaaran ja väsymyksen keskellä suomalaiset osasivat arvostaa koulutusta ja uuden oppimista.
Pertti Paalanen
